Ajatuksia ennen ohjaajakoulutuksen alkua

Tervehdys täältä ohjaajakoulutukseen osallistuvalta ja tervetuloa seuraamaan matkaani tänne
blogiin! Nimeni on Hanna ja kilometrejä on kertynyt mittariin jo yli 40-vuoden ajan. Koulutukseltani olen henkilöstöhallinnon ja johdon tradenomi sekä terveydenhoitaja. Kamppailulajit aloitin 14-vuotiaana Tapanilan Erällä ja siitä lähtien on rymytty milloin missäkin lajissa. Viimeisimpänä hemmottelin itseäni aloittamalla bjj:n ja kun pääsen eläkkeelle, ryntään vapaaottelunalkeiskurssille. Vierivä kivi ei sammaloidu ja ylipaino on ylivoimaa lasten kanssa pulkkamäessä.

Miksi Kombatan?
Ensikosketukseni lajiin tapahtui hoitajille suunnatussa uhkatilanne/itsepuolustuskurssilla
opiskeluaikoinani. Guro Pentikäinen vinkkasi heidän treeneistään ja uteliaisuudestani menin
kokeilemaan. Ryhmään pääsi helposti mukaan. Treeneissä ei ollut jäykkää, hierarkista rakennetta. Hain oppia myös leireiltä, yksi mieleenpainuvimmista oli tuhon Ray Dionaldon leiri Porissa. Maailmanleirillä 2012 oli ihan huikea meno; lämmöllä muistelen Ruotsin senior master Marina Regnériä sekä hänen ystävällistä tapaa opettaa tämmöiselle oranssivyölle kumpaan kainaloon se keppi vilahtaa. Silloisella paikkakunnalla, jonne muutin, ei ollut Kombatania ja sitä on etsiskellyt omaa lajia pitkän aikaa. Kaipasin meidän FMA Helsingin ryhmähenkeä ja valmentajaa, joka osasi kannustaa ja haastaa treenaajan yksilöllisesti. Muutaman valmentajan nähneenä, guro Pentikäisen osaaminen on huippua.

Montako kamppailijaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu…?
Yksi vaihtaa lampun ja 99 kritisoi sitä, että tuo tekniikka ei toimi kadulla.

Jokainen kamppailulaji ottaa kritiikkiä. Sparratessani 2016 Defendon treeneissä bbj:tä
harrastaneen parin kanssa, jouduin pahasti alakynteen. Painin tehokkaasti itseni kuristukseen 15 sekunnissa. Olin keskittynyt pitkään pelkästään pystylajeihin ja kaipasin monipuolisuutta. Nyt jouduin hakemaan oppia mm. teräaseille muista lajeista, matolle bjj:stä ja lukkopainista, keppejä Escrimasta ja notkeutta taekwondosta. Jokainen harrastaja varmaan tietää kassitetriksen pelaamisen kun hieman yrmylle tuoksahtavia kamppeita yritetään änkeä säkkiin ja sieltä törröttää aina joku sääriluusuoja ulos. Viimeinen niitti tuli eräässä vyökokeessa, kun herra isoherra pysäytti minut ja kysyi mitä olen harrastanut. Luettelin listan, jolloin hän totesi, etten ole mikään Bruce Lee ja minun tulisi keskittyä yhteen lajiin. Tämän tarkkanäköisen kommentin jälkeen rupesin näiden vuosien jälkeen etsiä tietoa kaipaamastani lajista, Kombatanista ja ilokseni huomasin, että Lohjalla pääsee treenaamaan sitä. Koska olen paatunut introvertti, tilasin tekniikkavideot ja yritin lahjoa viattomia siviileitä porkkanalla treenaamaan kanssani.
Opetin ennen äitiyslomaani kamppailulajeja naisille ja kepit, joita olen raahannut nämä vuodet mukanani, herätti kiinnostusta. Vahingossa törmäsin ohjaajahakuun; päätin kerätä luuni ja laittaa hakemuksen. Kun vihreä valo tuli, alkoi kuntokuuri. Äitiysfyssari oli lätkäissyt punaisen kortin ja vasta kesällä 2024 pääsin takaisin harrastusteni pariin. Liikuntaa tulee normaalisti harrasteltua monipuolisesti aikuistaitoluistelusta hihanympäryksen kasvattamiseen punttisalilla. Jos teini pyytää skeittaamaan, niin äiti lähtee skeittaamaan.

Uskon vakaasti, että Kombatan kuuluu kaikille. Joskus kynnys molskauttaa kamppailulajien
sekaan on korkea. Muut harrastajat ovat nuoria tai matolla vaanii juuri sen sinisen vyön saanut kaveri, joka riepottelee sinua kuin tuuli tyhjää karkkipussia leikkipuistossa. Ajatellaan, että pitää olla hyvässä kunnossa, että voi osallistua, vaikka tänään on sinun paras päivä aloittaa liikunta juuri semmoisena, kun olet.

Haluaisin tuoda Kombatanin myös niille, jotka eivät ikimaailmassa kuvitelleet lähtevänsä harrastamaan kamppailulajeja. Äitinä ja terveydenhoitajana osaan huomioida erityisesti naiset ja heidän erityispiirteensä treenaamisessa. Jokainen kamppailija voi olla oman elämänsä Bruce Lee, unelmat ovat tarkoitettu saavutettavaksi! Tästä alkaa matkani kohti unelmaani nöyrästi lakki kourassa. Haasteet ovat tarkoitettu voitettaviksi
-vaikka se vaatisikin enemmän töitä kuin nuoremmilla ja notkeammilla.

Kategoria(t): Hannan blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *