Toinen ohjaajakoulutus viikonloppu

Noniin…! Toinen ohjaajakoulutuksen lähiopetuskerta järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lohjalla ja taivaalta satoi iloksemme vaikka mitä kivaa. Täällä minä taas, puhe- ja lukihäiriöinen blogisti, jatkaa matkaa etiäpäin räntäsateesta huolimatta. Kaksi kuukautta on hujahtanut kuin siivillä. Treenasimme oppilaani kanssa pääsääntöisesti ulkona. Meillä olisi ollut myös treeniryhmä kasassa, mutta emme saaneet tähän hätään tiloja. Kun aamut alkoivat olla kylmiä, niin ei muuta, kun rukkasta tassuun ja keppien teippipuolelta kiinni, etteivät kepit lentäisivät vahingossa yli kaiteen ja veteen. Maisemat olivat mitä kauneimmat ennen auringonnousua ja raikas merituuli herätteli puhaltamalla luihin ja ytimiin.

Tuleeko teistä sitten kurssin päätteeksi mustia vöitä? No, ei tule; lakan isa ansaitaan vuosien työllä ja eteneminen kohti ensimmäistä dania riippuu siitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä sen eteen. Meistä tulee koulutuksen päätteeksi ohjaajia ja treenaamme Kombatania tästä näkökulmasta. Kamppailulajeissa on mustia vöitä ja mustia vöitä, jotka valmentavat sydämellään kaiken tasoisia treenaajia ja käyvät kampaamassa sen taaimmaisenkin rivin läpi, että tekniikat tehdään oikein. Aikuisurheilukin voi olla tavoitteellista. Ikinä ei saa ajatella itsestään, etteikö pystyisi tai on liian vanha aloittamaan. Minäkin olen välillä yksi Wonder Woman, ihmettelen välillä mihin suuntaa se keppi palautuu ja Guro Pentikäinen käy kärsivällisesti nyppimässä ne kepit oikeaan kulmaan. Keinot ovat monet ja kirjoituksen lopussa on vinkkivitonen, millä jokainen onnistuu varmasti venyttämään potkun päänkorkeudelle.

Koulutusviikonloppu alkoi kahvikupillisen jälkeen suoraan tasokoetekniikoilla. Twirlauksiin yhdistettiin erilaisia askeleita ja arvatkaa vaan, olinko keskittynyt treenissäni pääsääntöisesti ranteiden avaamiseen… Laahaava tupla-askel pyöritysten kanssa muistutti viimeisillä voimilla kotiin raahautuvaa yövuorolaista. Korvamatona soi Jean Pierre Kuselan Naurava kulkuri ja siitä kohta, missä Vesku käskee pianistina toimivaa Puppea ryhdistäytymään. En edes muistanut keskittyä vasemman ranteeni jäykkyyteen ja seurata sivusilmällä, että tekeekö kepin liikerata ympyrän. On siinä varmaan ollut virallisilla valvojilla virnistyksessä pitelemistä, kun yksi oppilaista näyttää roottorivikaiselta helikopterilta, joka kieppuu villisti laskeutumisalustan päällä. Kyllä ne pyöritykset paikallaan ollessaan sujuivat huomattavasti paremmin… Työpari teki yhden kepin lyöntisarjat juuri niin kuin pitikin ja näin saatiin näppärästi kuorittua oikeasta kädestäni ylimääräinen nahka pois heti alkumetreillä. Se, minkä keppi heittää, iho-teippi peittää. Seuraavalle viikonlopulle otan mukaan hemmetin isot rakkolaastarit ja sitä seuraavalle lätkähanskat survottuna pilkkirukkasiin.
Tuntui, että ensimmäinen lähikoulutusviikonloppu oli tahmea, mutta nyt tekniikat rupesivat avautumaan kuin tukkoinen nenä Nasolinilla. Tehtiin sinawaleista mm. peripheral sinawalia ja doublesinawalia. Sattuipa käymään niin hyvä tuuri, että minulla oli oikein mukava treenipari Järvenpään lakeuksilta. Kun saimme kädet toimimaan, niin keskityimme seuraavaksi miettimään jalkatyöskentelyä. Keksittiin siinä jonkin sortin letkajenkkaloikka vaihtoaskeleelle. Tätä innovatiivista jalkatekniikkaa viljeltiin siihen asti, kunnes guro Pentikäinen tuli keskeyttämään ja niittämään kansantanssin alkeet pois askelluksesta. Erikoislyöntejä tuli muutama lisää, Rompida ja Banda y banda sekä kaikkien erikoislyöntien yhdistelmä putkeen. Lähdimme myös pyörittelemään Redondaa eteen- ja taaksepäin. Harjoittelin tekniikoita vielä kummatkin vasemmat jalat tukevasti maahan kiinnitettyinä.
Minun on kyllä pakko edelleen ihastella ryhmämme huikeaa tasoa. Nämä kaverit ovat todella osaavia, mukavia ja omaksuvat uudet tekniikat nopeasti. Heiltä voi kysyä vinkkiä yhteen, jos toiseenkin asiaan. Kombatanin tekniikoihin tuli myös pikkaisen lisää extraa; olen oppinut mm.”kanafileotteen” sparripariltani. Niin, että varokaa vaan! Huomasin, että ohjaajakurssilla minulla on täysin erilainen asenne, kun normaaleissa treeneissä. (Kiitos oppilaani, sillä hän kyselee tarkasti pienimmätkin yksityiskohdat.) Kun tein tekniikkaa, pysähtelin ja palastelin jatkuvasti. Mietin, miksi teen näin ja toimiiko tämä naisena rotevampaan kaveriin, jolla on jo pikkasen puudutetta verenkierrossa.

Monen lajin päällekkäinen harrastaminen sekoittaa välillä pakkaa. Yhdessä lajissa mennään tekniikat suorempaa rataa, toisessa jatketaan jumppaa lattiapinnassa, kolmannessa lisätään väkivaltaa ja hallintaotteita. Viimeviikolla olin käynyt läpi taekwondossa tarkemmin tekniikkaa nimeltä sonkal daebi makgi (”veitsikäsi”) ja kun GM Harell kysyi, miksi torjutaan niin, ettei käsi ole nyrkissä… kyllä paukutti kuuppa siinä hetkessä ihan tyhjää! Jos olisin katsonut valkoiselle seinälle, olisi sinne varmaan ilmestynyt yodamaisesti päätä pudisteleva boosabumnim, joka tekee käsillä merkkejä muistia kummasti virkistävistä etunojapunnerruksista. Ja kun menen lasteni kanssa taekwondotreeneihin, niin reverse redonda pyörii jo kohtalaisesti. Reverse-tekniikat ovat minulle vielä vähän kuin vanha, telkkarissa pyörinyt polkupyörämainos; vain pakki puuttuu.
Haastetta tuottaa välillä muistaa tekniikoiden nimet, vaikka muistaisi itse systeemiin lyönnit. Meillä on oppilaani kanssa myös Manomano-trivia; kysytään toisiltamme ihan puskista esimerkiksi mikä oli lyön-ti numero 13. Viikonlopun ehdoton lempparini oli Espada y daga ja puukkotekniikat yleisesti. Sunnuntaina tuli taas yksi vuosi lisää matkamittariin ja hemmottelin itseäni ostamalla harjoitusmiekan- ja puukon. Aaaettä, se oli kuulkaa rakkautta ensi silmäyksellä! Sitä vaan pitää miettiä, että mihin uskaltaa mennä treenaamaan, ettei tule väärinkäsityksiä virkavallan kanssa. Treenaaminen kerrostalossa vaatii hieman naapuriystävällisempää lähestymistapaa, joten mukaan lähti myös toiset ottelukepit. Nyt voi lyödä sitä peripheral sinawalia kotona hiljaisuuden jälkeen. Kyllä hätä keinot keksii!
No, mitä jäi mieleen viikonlopusta? Ensimmäiseksi, lohi paistetaan 140 asteessa n. 20 minuuttia kun kalaa on kylvetetty ensin 30 minuuttia suolavedessä. Toiseksi meidän herttoniemeläisen vahvistuksemme vinkkivitonen päänkorkeudelle kohdistuvaan potkuun; mikäli jaloissa löytyy jäykkyyttä tai kuntoutuu vammasta, tuodaan se pää tarpeeksi alas mihin jalka ylettää ja potkaistaan. Tadaa, ladies and gentlemen! Siinä meillä on potku pään korkeuteen. Ei vaan, parhaiten mieleen jäi mahtava fiilis treenata itseään taitavampien tyyppien kanssa huippuopetuksessa ja Guro Rubyn rempseä nauru. Tahti on kova, mutta treenaaminen ei tunnu puurtamiselta. Vaatimustason noustessa, on minun matkattava näiden jaloiksikin kutsuttujen kivipaasien kanssa Lohjan suuntaan jumpalle kerta viikkoon. Kyllä se siitä, hajotus tekee metsurin!

Ps! Nyt on tulossa ensi vuodelle liuta seminaareja; GM Harellin 30-vuotis kamppailu juhlaseminaari 24.-25.1, Kalis Ilustrisimo 22.2, Kombatan seminaari 29.3, EM-kilpailujen sparri seminaari 26.4 ja Kombatanin kesäleiri 4.–6.7. 25 Lohjalla.

Nähdään siellä! T: Hanna